Materiaalit

Oma työ omiin käsiin! –työpajamateriaalit

Tutkimushanke kiittää kaikkia osallistujia työskentelystä Kiertoliikkeen 2019 työpajoissa Kuopiossa!

Yhdessä saimme aikaan sen, mihin me tutkijat tähtäsimme: ovi yhteistoiminnallisen ja omaehtoisen kehittämisen maailmaan on avattu. Lähes sata tanssin alan toimijaa on päässyt kokeilemaan työskentelytapaa, jonka avulla omaan tekemiseen saa sekä tarpeellista etäisyyttä että uutta otetta. Kuopiossa maisteltiin tapaa puhua työstä rikkaasti ja moniulotteisesti, tekijän näkökulmasta. Emme olleet konsultteina myymässä jälleen uutta viiden askeleen self-help-sankaripakettia – mutta emme myöskään tyytyneet ainoastaan surkuttelemaan kaikille tuttuja vaikeuksia. Kokeilimme, josko tämän vähemmän tunnetun mutta viisaan lähestymistavan avulla löytyisi tie edellisten välistä kohden kestävää tapaa elää oman työnsä ja oman intohimonsa kanssa.

Meiltä on pyydetty työpajojen materiaalia jakoon. Tässä sitä tulee. Kerromme myös pari asiaa evästykseksi käyttöä ajatellen.

Ovatko materiaalin sisältämät väitteet totta?

Tanssin alalle räätälöidyiltä osiltaan materiaali perustuu Tanssin hyvä -hankkeen tuottamaan tietoon – sekä anonymiteetin suojassa annettuun haastattelutietoon että asianosaisten ammattilaisten itse julkaisemaan tekstiin. Materiaali ei sisällä “hatusta vedettyä” tietoa.

Miksi en ole aiemmin kuullut käytännöllisen toiminnan viitekehyksestä?

 Työpajojen teoreettisena resurssina on Keijo Räsäsen ja Aalto-yliopiston MERI-tutkimusryhmän pitkäaikaisen työn tuloksena syntynyt näkemys käytännöllisestä toiminnasta. Tämä näkemys on hyvin laaja: taide, kulttuuri, tiede, harrastus – kaikki vakavissaan toteutettu, pitkäjänteinen ja ihmisiä yhdistävä tekeminen paikallisine, omintakeisine muotoineen kuuluu sen tarkastelualaan – ei ainoastaan palkkatyö. Akateemisena perinteenä se kuuluu nk. käytäntöteorioiden suureen perheeseen.

Lähestymistavasta on hyvä muistaa, että vaikka se ensitutustumisen jälkeen yleensä aukenee intuitiivisesti ymmärrettävänä ja arkeen hyvin soveltuvana, sen kehittäminen ei ole ollut helppoa, eikä tutkimusperinteiden joukossa ole monta vastaavalla tavalla kokonaisnäkemystä tarjoavaa mallia. Akateemisia hikikarpaloita on siis vieritetty, jotta ammattilaisille olisi tarjolla kättä pidempää välinettä, joka todella ottaa koppia heidän kokemuksistaan ja josta voi tunnistaa elämänmakuisen kamppailun (struggle) ja pyristelyn.

Joka haluaa ottaa näkemyksestä parempaa selkoa, voi tutustua teokseen:

Räsänen – Trux (2012) Työkirja: Ammattilaisen paluu. Helsinki: Kansanvalistusseura.

Työelämän kehittämisenkin saralla oppeja lähdetään usein hakemaan valtamerten takaa. Tätä mallia ei ole sovellettu vielä kovin kauan, eikä se seuraa alan muotivirtauksia. Sen uskottavuus ei lepää kansainvälisten merkkihenkilöiden eikä suuren markkinointibudjetin varassa – vaan täysin sisällön varassa.

Voivatko tutkijat vastata omaan kysymykseensä: miksi tarjoatte tällaista tanssin alalle?

Työpajat on koottu erityisesti tanssin alalle räätälöiden, ja juuri Kuopion Kiertoliikkeeseen kohdistaen. Niiden takana ei ole konsulttiorganisaatiota, vaan toimintatutkimus – ja kaksi tutkijaa. Kaiken sen kautta mitä teemme, pyrimme oppimaan jotakin tanssin todellisuudesta. Koska teemme toimintatutkimusta, jotkut toimistamme yrittävät tarkoituksella myös vaikuttaa ihmisiin ja olosuhteisiin. Siksi on hyvin oikeutettua kysyä agendamme perään. Viimekätisenä tavoitteena yhdymme monin paikoin, mm. Tanssin talo –hankkeen yhteydessä, toistuvasti ääneen lausuttuun tavoitteeseen Suomen tanssialan kaikkinaisen kukoistuksen edistämisestä. Siksi tarjosimme nämäkin työpajat halukkaille. Siksi olemme myös kiinnostuneita kuulemaan kokemuksistanne ja kommenteistanne niihin liittyen, ja tarjoamaan mahdollisen rajoissa tukea yrityksillenne jatkaa näitä tai muita kehittämispyrintöjä, yksin tai yhdessä kollegojen kanssa. Miten näihin tavoitteisiin päästään, eli välitavoitteistamme saat kuvaa jatkamalla tämän tekstin lukemista.

Miten materiaaleja kannattaa käyttää?

Emme olisi tutkijoita, jos emme hieman empisi ladata materiaalia kontrolloimattomaan jakoon. Kontrollin tarpeemme ei kuitenkaan liity tällä kertaa niinkään tekijänoikeuteen kuin käyttäjän tukeen. Työpajavetäjämme saivat omakohtaisen kokeilun ja räätälöidyn koulutuksen tehtäväänsä, sillä työpajatoiminta on kuten varmasti tiedätte, vaativa laji. Tärkeintä on luottamuksen ilmapiirin luominen ja ylläpito. Myöskin sisältö on intuitiivisuudestaan huolimatta vaativa, sillä se poikkeaa niin valituspuheesta kuin yksilösankarimyytistäkin. Jos siis haluat ottaa välineet käyttöösi, ole hyvä, ne ovat vapaasti käytettävissä. Ymmärtänet toimivasi omalla vastuullasi. Annamme silti pari vinkkiä:

Lienee hyvä nimetä työelämäpuhetta koskevat kulttuuriset kliseet heti alkuun. Näin sinä ja kollegasi pääsette paremmin kartalle, mistä päin asiaa tällä kertaa lähestytään. Käytössä on epätavallinen avain, jolla aukenee uusi ovi, yltiöyksilöllisen voittajakultin ja epäkohtia valittavan, keinottomuuteen vajoavan kahvipöytäpuheen välistä.

Politiikasta puhutaan, mutta se ymmärretään laajemmin kuin vain puoluepolitiikaksi. Moraalistakin puhutaan, ja tarkoitetaan käsin kosketeltavan arkisia hyviä (asioita) kuten vaikka hyvää esitystä tai tärkeää oppilaille välitettävää asiaa – ei niinkään seksuaalimoraalia, eikä varsinkaan moralisointia. Keinoista ja taktiikoista puhuttaessa hyväksytään tarkasteluun myös epäviralliset, titteleiden ja toimenkuvien ulkopuoliset tai jopa ohjeiden vastaiset niksit, konstit ja selvitymiskeinot – joita tekijät tunnistavat käyttävänsä todellisuudessa.

Tästä tullaan siihen ehkä tärkeimpään vinkkiin: tavoitteena ei ole hahmotella uuden uljaan tekijän muotokuvaa, jonka edessä meidän kaikkien pitää tuntea huonommuutta. Tavoite on PÄINVASTAINEN. Taktisesti taitava, poliittisesti tietoinen, moraalisesti oikeuttu ja persoonaa rakentava toiminta lienee joskus mahdollista, joillekin, hetkellisesti. Normaalisti tekeminen kallistelee vain osin tekijän hallinnassa eri aspekteja painottaen ja tulipaloja sammutellen. Oleellisempaa kuin etsiskellä täydellisyyttä on tutkiskella oman tarpomisensa ja pyristelynsä suuntaa kullakin hetkellä. Myös yhteisöjen ja kollektiivien on hyvä keskustella siitä. Onko tekeminen muuttumassa paremmaksi? Menetelmän onnistuminen riippuu siitä, saatteko sinä ja kollegasi riisuttua etevä-pätevän naamiot ja keskusteltua hyväksyvässä ilmapiirissä todellisen elämän todellisista olosuhteista ja myös niistä todellä tärkeista asioista. Kaikki me olemme keskeneräisiä – siis matkalla jonnekin.

Mikä tarkoitus on sivun 9 taulukolla? Se on vaikea ja pakottaa kuvaamaan elämää ahtaissa raameissa.

Tämä taulukko on kuitenkin koko jutun ydin. Ottakaa se iisisti ja antakaa toisillenne aikaa miettiä ja keskustella, jotta kaikki saavat kiinni juonesta. Kun peruskysymysten luonteen oivaltaa, ne aukenevat tavalla, joka auttaa kuvaamaan todellisuutta eikä typistä sitä. Osalle ihmisistä taulukkomuoto voi silti tuntua kahlitsevalta. Tallöin voi olla helpompi käyttää kysymyksiä vain ajattelun apuvälineinä ja tuottaa oma kuvauksensa vaikka kertomuksen muotoon – tai mihin tahansa ilmaisun muotoon.

Tämän työpajan voima ei piile juuri tietynlaisessa lomakkeessa tai harjoitteessa – vaan itse ideassa. Muistakaa, että “työotteita” tai tyylejä voi kuvata haluamansa määrän ja kokeiluhenkisesti tutkailla, mistä saa irti kiinnostavimpia vastauksia peruskysymyksiin. “Lopullista” tai “oikeaa” otettahan ei kai kenelläkään ole …? Kiinnostavaa voi sen sijaan olla luonnostella myös ironista “ihannetekijän muotokuvaa” jonkin teille tutun, tekijöitä ohjailevan käytänteen tai instituution vaatimuksia mukaillen.

Entä jos tällaiset työhyvinvointiohjelmat vievät taiteesta kipinän ja luovuuden?

Taidealoilla laadukkuuden vaatimus korostuu tekijöiden keskinäisen kilpailuasetelman (rahoitusjärjestelmien) käytänteiden vuoksi tavalla, joka on omiaan vääristämään käytännöllisen toiminnan suuntaamista. Voi olla, että kirjoitamme tästä lisää muualla, mutta todettakoon tässä, että näillä työpajaharjoitteilla ei pyritä kitkemään pois taiteen intohimoa eikä luomisen riemua. Tietenkin me kaikki olemme iloisia ja ylpeitä, kun onnistumme. Ammatilliseen kunnianhimoon kuuluu kannustaa myös kollegaa sen todella erinomaisen taiteen tekemisessä. Tällöin on kyse siitä, että tekijät haluavat tarjota maailmalle, toisille ihmisille, jotakin joka tekee elämästä elämisen arvoista. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin tahrattomuus. Kun kilvoittelu muuttuu kilpailuttamiseksi, tekijät eivät enää uskalla paljastaa haavoittuvuuttaan, epäonnistuneita yrityksiä ynnä muuta inhimillisyyttä. Silloin syntyy paha noidankehä, joka voi näivettää kokonaisia käytännöllisen toiminnan kenttiä.

Päätehtäväksi näitä harjoitteita kokeillessa voisi siis nimetä tekijöiden inhimillistämisen. Se on aiemminkin ollut positiivisen palautteen pääsisältö: pelkojen kutistuminen, kollegoihin tutustuminen, hyväksytyksi tulemisen tunne, rohkeasti kohti vaikeaa –asenne, myötätunto.

Onko tämä jälleen uusi psykokulttuurin muoto? Rahoitusniukkuutta ei ratkaista keskinäisillä kivakivatuokioilla.

Jos jonkun mielestä tässä korostuvat yksilöpsykologiset seikat rakenteellisten ongelmien sijaan, todettakoon, että olemme valinneet tämän toimintalinjan siksi, että taidealojen edunvalvonnan suurimpia esteitä on juuri edellä mainittu kilpailuasetelma. Yhteistä ääntä on vaikea saada yhteiskunnassa kuuluviin, jos tekijät eivät hae yhteistyötä keskenään. Moni tekijä kauhistuu sanaa yhteisöllisyys. Se kuulostaa yhtenäiskulttuurilta. Edunvalvontayhteistyö ei kuitenkaan ole sama asia kuin taiteellinen yhtenäiskulttuuri, vaan se voi toteutua toiseen tutustuen ja moninaisuutta kunnioittaen.

Siksi käytössä on menetelmä, joka auttaa tutkailemaan ja sanoittamaan omankin työskentelyn sisäistä rikkautta ja monimuotoisuutta… ja kiinnostumaan kollegasta, kuuntelemaan häntä. Viimekädessä tarkoitus on myös ravita tekijöiden dialogia laajemman yhteiskunnan ja uusien yleisöjen kanssa.

Tanssin altavastaaja-aseman korjaamiseksi ei ehkä riitä se, että lisätään hiukan resursseja hierakkisesti ohjattuun järjestelmään, joka kilpailuttaa tekijöitä toisiaan vasten. Nähdäksemme kestävämpi ratkaisu on tukea samalla monimuotoisen tekijäkunnan keskinäistä dialogia ja luottamusta – ja kykyä kertoa työstään ulkopuolisille rikkaasti ja omin sanoin. Sitä kautta on toivoa myös uusista yleisöistä.

Nyt tiedät, mitä me olemme työpajoilla tavoitelleet. Emme toki väitä tietävämme, mitä sinä – ja kollegasi – näillä refleksiivisen ajattelun resursseilla lähdette tavoittelemaan.

Onnea omaehtoiseen kehittämistyöhön!

Ole hyvä, voit ladata oheisia materiaaleja käyttöösi ja kollegojesi käyttöön. Kannattaa ladata samalla nämäkin ohjeet, jotta ne ovat ulottuvillasi myös tutkimusprojektin päätyttyä. Jos uteliaisuutesi herää tai haluat ottaa tarkemmin selvää lähestymistavasta, etsi käsiisi Työkirja tai jokin muu alla mainituista teoksista. Tai lähetä viestiä meille tutkijoille: työmme jatkuu näillä näkymin ainakin vuoden 2019 loppuun.

Lämmintä ja hyväksyvää sekä uteliasta ja refleksiivistä tuumaustaukoa työhösi!

Marja-Liisa ja Isto

 

Tyopajamateriaali_Kiertoliike_2019

 

Kirjallisuutta:

Henttonen, Elina & LaPointe, Kirsi. 2015. Työelämän toisinajattelijat. Helsinki: Gaudeamus.

Houni, Pia & Ansio, Heli (toim.) 2013. TAITEILIJAN TYÖ. Taiteilijan hyvinvointi taidetyön murroksessa. Helsinki: Työterveyslaitoksen julkaisuja. http://www.julkari.fi/handle/10024/132110

LaPointe, Kirsi. 2011. Moral struggles, subtle shifts : narrative practices of identity works in career transitions. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu. http://epub.lib.aalto.fi/pdf/diss/Aalto_DD_2011_034.pdf

Mannevuo, Mona. 2011. ”Ja sit se työ tulis naiseksi? Prekaarit työmarkkinat ja sukupuoli”. Naistutkimus 24 (2011) : 4, s. 47-52

Mannevuo, Mona. 2015. Affektitehdas. Työn rationalisoinnin historiallisia jatkumoita. Turku: Turun yliopiston julkaisuja. https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/113529/AnnalesC406Mannevuo.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Salonen, Arto & Joutsenvirta, Maria. 2018. ”Vauraus ja sivistys yltäkylläisyyden ajan jälkeen.” Aikuiskasvatus 38 (2), 84-101. https://www.academia.edu/36861176/Salonen_A._and_Joutsenvirta_M._2018_._Vauraus_ja_sivistys_ylt%C3%A4kyll%C3%A4isyyden_ajan_j%C3%A4lkeen._Aikuiskasvatus_38_2_84-101

%d bloggers like this:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close